Julkaistu:
Kreetan rakastettu Réthymnon on paitsi eloisa rantakaupunki myös yliopistokaupunki
TORSTAITORI keskustan parkkipaikalla on meluisa ja vilkas. Myyjiä on satamäärin, ja tarjolla on arkivaatteiden sekä käyttötavaran lisäksi ylenpalttisesti vihanneksia, hedelmiä ja vuoristokylissä tuotettua hunajaa sekä ämpäreittäin erilaisia oliivilajeja.
Suuntaan Níkos Zúmberákiksen hunajakojulle, koska siellä on tungosta. Kreetalaisen vieraanvaraisena hän tarjoilee itse polttamaansa rakia sekä fetaa ja paximáda-korppuja.
– Hunajani tulee Kreetan vuorilta, Kalí Sykián kylästä. Tämä on parasta! Níkos vakuuttaa
Níkos Zúmberákis on saapunut Réthymnonin torstaitorille Kalí Sýkian kylästä myymään itse tuottamaansa hunajaa. . (KUVA: Kuvat: Hannu Sinisalo)
Torstaitorilla on myynnissä ämpäreittäin erilaisia oliivilajeja. (KUVA: Hannu Sinisalo)
RAKITARJOILU tuntuu sen verran, että poistun kojulta mukanani puolen kilon hunajapurkki, vitosella.
Torin viereinen Neljän marttyyrin aukio on kaupungin arkikeskus. Terassikahviloita riittää, ja hienostuneimmat leivonnaiset löytyvät konditoria Niktarista. Yli sadan korttelin vanhakaupunki alkaa aukion viereiseltä Pórta Guoralta, renessanssiportilta, jolta vilkas Ethnikís Antistáseos -katu kiemurtelee sokkeloiseen vanhaankaupunkiin.
Aivan Pórta Guoran vierellä on lyyrantekijä Jorgós Papaléxakiksen työpaja, joka avautuu suoraan Dímakopulu-kadulle.
– Teen soittimia 40 vuoden kokemuksella, painottaa taidoistaan ylpeä käsityöläisperinteen vaalija.
KOKO vanhakaupunki on täynnä pieniä myymälöitä, joista löytyy tasokasta muotia, tekstiileitä, paikallisruokaa ja käsityötuotteita, kuten aitoja kreetalaisia veitsiä. Kymmenissä kulta- ja hopeapuodeissa on hyvä valikoima minolaisaiheisia koruja.
Antiikki- ja second hand -putiikit keskittyvät Agías Varváras -kadulle. Paleopolío on levittäytynyt kahden puolen katua, ja kivenheiton päässä on Magic Corner.
Pohjoispuolen Paleopolíossa on tuhansittain vinyyleitä, enimmin 80-luvulta ja muutakin kuin kreikkalaismusiikkia. Myös perinteisiä kreetalaisia villapeittoja on pinoittain.
Etelälaidan liikkeestä löytyy kaikkea mahdollista keräilytavaraa: koruja, rahoja, hopeaa, astioita, keramiikkaa ja taidetta.
– Tänne kannattaa tulla kauempaakin, sillä esineitä on Kreetan lisäksi lähes kaikkialta maailmasta, vakuuttaa Paleopolíon omistaja Michális Manusákis.
MUSEOKIERROSKIN onnistuu vanhassakaupungissa. Arkeologinen museo on muuttanut Agíou Frangískou -kadulle, ja valoisa näyttelytila hohtaa uutuuttaan. Kokoelma on pienehkö mutta kattava, ja sen katsoo kiireinenkin matkaaja.
Historiallinen museo on piiloutunut parin korttelin päähän Vernárdou-kadun katveeseen venetsialaiskauden taloon. Se esittelee perinpohjaisesti 1800-luvun tekstiileitä, ja yläkerrassa on myös pieniä käsityöläisosastoja sepän pajasta parturin puotiin. Kreetan sotaiselle ja vastarintakapinoiden täyttämälle historialle on myös sijansa.
Nykytaiteen museossa Fortezza-linnoituksen lähellä on modernia kreikkalaista taidetta, ja se tuntuu keitaalta auringonpaahteisimpinakin päivinä.
Talot ovat enimmin 1500-luvun venetsialaistyyliä renessanssiportteineen tai 1600- ja 1700-lukujen turkkilaismallia, kadun ylle työntyvine ulokeparvekkeineen.
Venetsialaisaikakauden peruja ovat myös kaupunkia vartioivat linnoitus Fortezza ja ravintoloiden täyttämä venetsialainen satama.
RAVINTOLOITAKIN riittää, ja suuntaan yhtenä parhaimmista pidettyyn Lemónokípokseen. Nimen mukaisesti siellä istutaan sitruuna- ja granaattiomenapuiden katveessa. Tilaan tzatzíkin ja saganákin eli friteeratun kovajuuston, sekä pääruoaksi sutsukákian, smyrnalaiset pyörykät.
Talon alkupaloineen ja rakilasillisineen kattaus maksaa kolmisenkymmentä euroa, mikä on melko paljon, mutta erinomaisen ruoan väärti.
Ravintola Lemónokípoksessa voi nauttia hyvästä ruoasta sitruunapuiden alla.(KUVA: Hannu Sinisalo)
KÄVELEN Elefthériou Venizéloun palmubulevardia ranta- ja hotellialueelle keskustasta itään, ja kadun varrella on kymmeniä trendiravintoloita sekä -kahviloita. Hiljaiseen arkeen tottuneena hämmästelen suosituimmista paikoista kantautuvaa puheenporinaa – tiistai-iltapäivällä.
Réthymnon on yliopistokaupunki, ja se näkyy nuorten täyttäminä rantabaareina. Vanhempi väki istuu mieluiten syrjäkujien kahviloissa, kafenéoneissa.
Hiekkaranta jatkuu kilometritolkulla. Ensimmäiset rantatuolit ilmestyvät rannan kaupunginpuoleisen päähän jo huhtikuussa ja pysyvät siellä pitkälle marraskuuhun.
LOKAKUUN syyslomaviikoilla Réthymnon täyttyy vielä matkailijoista, mutta marraskuu on jo talviteloille vetäytymisen aikaa. Silti aurinko paistaa vielä usein pilvettömältä taivaalta ja yli kaksikymmenasteinen merivesi hellii uimareita.
On makuasia, pitääkö enemmän varhaiskevään auringosta vai loppusyksyn lämpimästä merivedestä.
Rethymnon on vuoden ympäri eloisa satojen putiikkien ja kahviloiden kulturelli pikkukaupunki.
Kapea Nikifórou Foká -katu on pisin Réthymnonin vanhankaupungin kävelykujista. (KUVA: Hannu Sinisalo)
Rimóndin venetsialainen suihkukaivo on yksi vanhankaupungin maamerkkejä.(KUVA: Hannu Sinisalo)
Paikallisbussilla pääsee kyytiin
RÉTHYMNONIN läänin maaseutukierroksen voi tehdä mainiosti myös busseilla, jotka kulkevat etenkin sesonkiaikaan isohkoihin kyliin useita kertoja päivässä.
Etelärannikolle johtavan tien varressa on tunnin matkan päässä Spíli. Reitti on mutkainen ja kuski päästelee reippaasti mutta on tottunut vuoristoserpentiineihin. Spíli on yhden pääkadun varrelle keskittynyt kylä, jonka leijonanpäärivistöinen venetsialainen suihkukaivo on vaikuttava.
TAKSIT ovat edullisia: parinkymmenen kilometrin reissu esimerkiksi Margaríteksesta Arkádiin maksaa vain 20 euroa.
ARKÁDIN luostari oli turkkilaisvastaisen vastarinnan yksi keskus 1800-luvulla. Marraskuun kahdeksantena täällä vietetään 8.11.1866 joukkosurman suurta muistopäivää. Väkeä saapuu tuhansin, ja kreetalaisia liikkuu luostarialueella värikkäissä kansallispuvuissaan.
Jos muistopäivä ei osu kohdalle, niin Arkádi on muulloinkin pysähdyttävä kreetalaisen kansallishengen maamerkki sankaripatsaineen ja kapinamarttyyrien luukammioineen.
Source: https://www.is.fi/matkat/art-2000006026390.html
